Blogikirjoitus: Ruoka-avun jakaminen tuo hyvän mielen pöydän molemmin puolin

SAAVUMME KAUHAJOEN Adventtiseurakunnan kirkkoon. Tien varren värikkäät kyltit kertovat ruoka-avun jakamisesta tänään.

Eteiseen tullessa huomamme tulevamme keskellä vilskettä ja häärinää. Ilmassa on odotusta, touhua ja silti kaikki tuntuu olevan jo hyvin valmista. Taustalla on selkeästi hyvät rutiinit, vaikka tänään onkin erilainen joulua edeltävä ruokajakokerta ja jaettavana myös hygieniatarvikkeita.

Meidät otetaan avosylin vastaan, jopa halauksin. Lämpö huokuu ihmisistä ympärillämme. Ruoka-avun koordinaatiosta täällä vastaa Hilkka Honkaranta. ”Ja ruoka on jo punnittu?” Hän varmistaa ja saa myöntävän vastauksen. Jaettu ruokamäärä ja kävijämäärät raportoidaan ruoka-apu.fi-palveluun. Tämä on tärkeää ja tekee työn tarpeen näkyväksi. Lukuja voidaan hyödyntää kansallisessa kehittämisessä ja avustusten kohdentamisessa alueille.

Asiakkaiden kiitollisuus palkitsee auttajia

Ruokajako on yhtenä päivänä viikossa, mutta siihen valmistaudutaan muinakin päivinä. On ruokatarvikkeiden noutamista, kasvisten perkaamista, jolloin huonot poimitaan pois sekä ruoka-ainesten pussittamista. Yhtenä päivänä kuljetetaan koteihin heille, jotka eivät liikkumisvaikeuksien vuoksi pääse ruokakassia itse hakemaan. Jussi-Pekka Seponlahti on yksi vapaaehtoisista ja hän kuljettaa ruokaa myös koteihin omalla autollaan. Kierroksella on 10 pysähdystä ja hänellä on mahdollisuus viivähtää myös hetki juttelemassa ja kahvittelemassa, jos häneltä sitä kaivataan. Kiitos apua saavilta on palkitsevaa. ”Kohtaaminen antaa myös paljon itselle”, kertoo Jussi-Pekka. Hän tekee työtä kristillisen arvopohjan ja auttamisen tuomasta ilosta.

Seurakunnan vapaaehtoistehtävä ei edellytä hengellisyyttä

Vapaaehtoistehtävä ei edellytä hengellisyyttä, vaikka useat hengelliset järjestöt Etelä-Pohjanmaalla toteuttavatkin ruoka-apua evankelisluterilaisen seurakunnan diakoniatyön tapaan. Ruoka-avun asiakkailta ei myöskään edellytetä kuulumista kirkkoon. Ruoka-apua edeltää hartaus ja tänään myös yhdessä laulettavat joululaulut. Näihin osallistuminen on vapaaehtoista. Osa kävijöistä liittyy mielellään mukaan, osa jää kauemmaksi ja toiset ajoittavat saapumisen myöhemmälle.

Osallistujat saavat ehdottaa monisteesta laulettavia joululauluja. Nainen eturivistä esittää toiveen. ”En etsi valtaa loistoa”. Hän on iloinen, kun toive tulee kuulluksi. Laulamme muiden mukana ja sanat koskettavat moneltakin osin tässä ajassa ja tässä tilassa näiden ihmisten keskellä. Edessäni istuu perhe. Katselen heitä ja ajattelen, että vähävaraisuutta ei välttämättä ulospäin vanhemmista mitenkään tunnista, mutta sitä kokeva sen tuntee. Millaista onkaan rakentaa joulua kodissa, kun raha on tiukilla. Koskettava joululaulu päättyy ”Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo suloinen joulus tuo.”

Hyvinvointialue hallinnoi ruoka-avun järjestämisen hanketta

Minulle tarjotaan mahdollisuus kertoa lyhyesti, miksi olemme tänään mukana. Hyvinvointialue hallinnoi alueellista ruoka-avun järjestämisen hanketta Etelä-Pohjanmaalla. Olemme hankkeelle saaneet valtionapua, jolla voidaan tukea alueellista yhteistyötä ja alueen ruoka-aputoimijoiden työtä muun muassa pakkaus- ja kuljetuskustannusten osalta. Mukana on yhdeksän ruoka-apua toteuttavaa yhdistystä tai seurakuntaa. Kerron myös, että hankkeen tarkoitus on tuoda julkistoimijoiden palveluita kävijöiden tietoon. Viimeisessä pöydässä on hyvinvointialueen esitteitä chat-palveluista.

Ruokaa ja kokkausvinkkejä

Hilkka ohjeistaa vielä, miten ruokajonossa edetään ja mitä pöydissä on valittavana ja paljonko saa mistäkin pöydästä tuotepusseja tai tuotteita valita. Yläkerrassa on myös vaatteita ja muuta kirppistavaraa, joihin kannustetaan tutustumaan. Ruokajako pääsee alkamaan. Ihmiset siirtyvät jonoon rauhallisesti ilman mitään kiirehdintää. Osa jää juttelemaan kanssani. Jono kulkee kapeiden käytävien läpi ja kävijät saavat täyttää pöydästä oman pussinsa. Kunkin pöydän takana on vapaaehtoinen, joka vielä ohjeistaa tarvittaessa. Kertoo, mikä leipä on gluteenitonta, voiko leivän vielä pakastaa vai onko se otettu pakkasesta.

Vapaaehtoisista Pirjo Kivelä kertoo usein antavansa pöydän takaa myös kokkausvinkkejä. Moni haluaa ruokansa hyvin valmiina, mutta ruokajaossa voi olla tuotteita, joiden käyttötarkoitusta on tarpeen avata. Miten niillä voi muokata ruokaa ja lisätä maittavuutta helposti. Nämä ohjeet otetaan kiitollisena vastaan.

 

Osaaminen käyttöön

Yrjö Hahto kertoo, että hän on ruoka-avussa töissä kuntouttavassa työtoiminnassa. Jakson pituus on kolme kuukautta. Takana on nyt kaksi kuukautta ja työ on tullut tutuksi. Keskustelemme Yrjön koulutustaustasta ja osaamisesta. Työllistyminen on vaikeaa ja taloudellisesti raha on tiukilla. Juttelu myös muutaman kävijän kanssa osoittaa, miten valtava määrä erilaista osaamista näillä ihmisillä on, mutta se ei vastaa avoimena oleviin työpaikkoihin. Miten tämä osaaminen saataisiin sekä yhteiskunnan, että ihmisen itsensä eduksi.

Vuoden alusta voimaan astuva TE-uudistus siirtää työvoimapalvelut kuntiin. Löytyykö kunnista tehtäviä, joissa pystyttäisiin hyödyntämään ketterämmin työnhakijoina paikalliset osaajat? Voiko työtehtäviä muokata niin, että se antaa mahdollisuuksia myös osatyökykyiselle ja että osa-aikainen työkin on kannattavaa ilman että etuudet tipahtavat. Aika näyttää. Huomaan, että luokseni juttusille tulleet ovat elämässään hyvin vähään tyytyväisiä ruoka-avun kävijöitä. He eivät ole katkeria vaan jaksavat uskoa parempaan huomiseen. Ovat kiitollisia siitä, mitä tänään on ollut heille tarjolla ja heillä on huumoria ja hengellisyytensä, joka kannattelee.

Ruoka-avun lahjoittajia ja paikallisia jakelijoita tarvitaan lisää

”Ilman ruoka-avun tuomaa lisäruokaa olisi nälkä”, totesi yksi ruoka-avun kävijöistä. Kotimatkalla pohdin, miten tärkeää on varmistaa paikallisten ruoka-aputoimijoiden työn jatkuvuus. Siihen tarvitaan Kauhajoen tapaan ruoka-avun lahjoittajien, kauppojen, leipomoiden ja kunnan ruokapalveluiden kanssa tehtävää hyvää yhteistyötä. Ruoka-avun lahjoittajat ovat edellytys, että ruokaa on jaettavaksi. Ruoka-apu ei tavoita kaikkia maakuntamme kuntia. Tarvittaisiin uutta toimintaa ja myös uusia yhteisöitä ruoka-apua käynnistelemään.

Toiminnan käynnistäminen käy helpoiten jo olemassa olevan organisaation tai yhdistyksen rinnalla. Yhteistyö ja kontaktit ruoka-apua toteuttaviin ja seurakuntien diakoniatyöhön ovat tärkeitä. Eri seurakunnat ja ruoka-aputoimijat tekevät ruoka-avun yhteydessä keskinäistä yhteistyötä, heillä on yhteisiä vapaaehtoisia ja he toimittavat myös heille lahjoitettua ruokatavaraa jaettavaksi toisilleen.

Ruoka-aputoiminnan käynnistäminen vahvistaa osallisuutta sekä heikommassa asemassa oleville että vapaaehtoistyötä tekeville. Toisaalta on löydettävä ratkaisuita siihen, miten ihmiset pääsevät pois ruoka-avun tarpeesta. Monelta uupuu taloudellisia etuisuuksia, joihin he olisivat esimerkiksi sairauksien vuoksi oikeutettuja. Tarvitaan monialaista yhteistyötä, jotta osataan ohjata ja tukea asiakkaita oikeissa asioissa. Erityisen tärkeää on pysähtyä, kysyä ja kuunnella, koska vain asiakas itse on omien voimavarojensa paras asiantuntija. Kun tulee kohdatuksi, tulee autetuksi.

 

Miia Hietaniemi, yhdyspintasuunnittelija, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue