Uusi blogikirjoitus: Sosiaalinen raportointi - Kuuntelemalla ammattilaisia rakennamme hyvinvoivaa Etelä-Pohjanmaata

Sosiaalinen raportointi on keskeinen rakenteellisen sosiaalityön menetelmä, jonka tarkoituksena on tuottaa asiakastyössä kertyvää tietoa palvelujen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Sosiaaliseen raportointiin velvoittaa osaltaan sosiaalihuoltolaissa (7§) määritelty rakenteellisen sosiaalityön tehtävä, jolla velvoitetaan tuottamaan ja välittämään tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä, näihin tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista sekä sosiaalisista ongelmista ja hyvinvoinnista.

Rakenteellisen sosiaalityön tuottamaa ammattilaisten kokemustietoa, laadullista ja ilmiö- pohjaista tietoa tarvitaan mm tarkasteltaessa johtamisen ja päätöksenteon näkökulmasta rakenteita, sosiaalihuollon palvelutehtäviä ja palvelujen saatavuutta. Hyvinvointialueen strategian mukaisesti sosiaalisen raportoinnin tuottaman tiedon hyödyntämisellä on mahdollista vastata mm palvelujen saatavuuden parantamiseen, kustannustehokkuuden tavoitteluun ja sosiaalihuollon palvelutehtävien toimintatapojen arviointiin. Sosiaalinen raportointi tuo siis ruohonjuuritason havaintoja ja kokemuksia asiakastyön arjesta päätöksenteon tueksi.

Hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa – hankkeen rakenteellisen sosiaalityön raportoinnin työpaketissa on kehitetty ja vahvistettu organisaation rakenteellisen sosiaalityön tiedontuotantoa. Rakenteellisen sosiaalityön tiedon käytöstä ja hyödyntämisestä on laadittu sosiaalisen raportoinnin prosessi, joka pilotoitiin ja toistettiin vuosina 2024 ja 2025. Prosessin taustalla on pitkään jatkunut osaamiskeskuksen (SONet BOTNIA) alueellinen rakenteellisen sosiaalityön ja sosiaalisen raportoinnin kehittämistyö.

Sosiaalinen raportointi (SORA) toteutettiin monialaisesti edellisen kerran tänä keväänä Etelä-Pohjanmaalla. SORA-kysely tavoitti 56 vastaajaa ja toi esiin 89 erillistä raportointia, kunnista ja toimialueilta. Vastaajista suurin osa työskenteli sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta mukana oli myös järjestöjen, seurakuntien ja valtionhallinnon toimijoita.

Tilannekuva kentältä – mitä havaittiin?

Sosiaalisen raportoinnin kautta keväällä 2025 välittyi havaintoja, että palvelujen saatavuudessa koetaan olevan vaihtelua. Raporteista nousi esiin työntekijöiden jaksaminen ja joidenkin asiakasryhmien tilanne: taloudellinen ahdinko syvenee – asiakasmaksut, lääkekulut ja velkaantuminen koskettavat jo myös työssäkäyviä ja lapsiperheitä, nuorten ja perheiden haasteet kasvavat – vanhempien läsnäolon puute lasten arjessa näkyy kouluissa “aikuisen nälkänä”.

Raportoitujen ilmiöiden taustalla olevat syy-seuraussuhteet eivät yllätä – mutta vaativat toimia. Raportoinnista nousevat juurisyyt ovat monelta osin tuttuja; talouden haasteisiin ja palvelujen keskittämiseen liittyvät keskustelut, digitalisaation mahdollisuudet ja uhat sekä yhteistyöhön ja sen tiivistämiseen liittyvät tarpeet.

Sekä kansallisen tason leikkaukset, että alueelliset säästöpaineet siis tiedostetaan, mutta miten niihin reagoidaan ja mitä ne tässä ajassa pahimmillaan voivat merkitä sosiaalihuollolle ja sen tarjoamille palveluille?

Sosiaalinen raportointi tuo myös mukanaan kysymyksen: kenen ääni kuuluu – ja kenen ei? Onko palvelujärjestelmä aidosti saavutettava niille, jotka ovat heikoimmassa asemassa?

Kohti ratkaisuja – yhdessä

On rohkaisevaa nähdä, että sosiaalisen raportoinnin tulokset eivät jää vain ongelmien toteamiseen. Raportoinnissa nousi esiin myös monia toteutettavissa olevia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia:
– Nuorten tukeminen jalkautuvalla työllä ja osallisuuden lisäämisellä
– Palveluiden saavutettavuuden parantaminen matalan kynnyksen toimin
– Digipalveluiden ohjaus – ikääntyneillä osaamisen rajallisuus sekä lasten ja nuorten kohdalla sosiaalisen median rajoitukset lasten ja vanhempien tukemiseksi.
– Yhteistyön tiivistäminen yli sektorirajojen – kolmas sektori mukaan aidosti.

Miksi tämä kaikki on tärkeää?

Koska tieto, joka syntyy arjessa, on elintärkeää palvelujen kehittämisessä sekä johdon ja päätöksenteon tukemisessa.

Sosiaalisen raportoinnin tulokset toimivat peilinä sille, miten järjestelmä toimii – ja kenelle se ei vielä toimi. Tällä tiedolla johtaminen ohjaa parhaimmillaan resursseja oikeaan suuntaan ja voimme ehkäistä pahoinvointia ennen kuin se kasvaa suuremmaksi. Sosiaalityössä meidän tehtävänä on kantaa huolta ja toimia aktiivisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten pärjäämisen turvaajina.

Sosiaalinen raportointi ei ole vain raportti – se on kuvaus alueen väestön tilasta ja kutsu toimimaan. Rakennetaan Etelä-Pohjanmaata yhdessä, alhaalta ylöspäin – arjesta käsin.

 

Anneli Riski, asiakaspalveluiden asiantuntija, Hyvinvoiva Etelä-Pohjanmaa – hanke

Anne Saarijärvi, kehittämispäällikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA