Synnytyssali

Synnytyksen käynnistymisen perussyytä ei tunneta. Kohtu supistelee kivuttomasti koko raskauden ajan, mutta viimeisillä viikoilla supistukset alkavat lisääntyä ja kohdunkaula kypsyy.

Supistuksen aikana kohtu tuntuu kovalta ja supistus tuntuu kivuliaalta. Avautumisvaiheen kipu johtuu kohdunsuun venymisestä. Lisäksi kipua syntyy vauvan laskeutuessa äidin lantioon, jolloin alaselän luuliitoksiin kohdistuu voimakas paine.

Synnytyksen alkuvaiheessa kipu viestittää synnytyksen alkamisesta. Kipu on aaltomaista ja antaa synnyttäjälle mahdollisuuden myös levähtää supistusten välillä. Synnytyskipua ei tarvitse pelätä, koska se ei ole äidille tai lapselle vaarallista, vaan antaa tärkeää tietoa synnytyksen etenemisestä. Kivun kokeminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat esimerkiksi persoonalliset ja kulttuurilliset tekijät.

Synnytyskivun positiivinen tehtävä on ohjata synnyttäjää toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Synnytyksen aikana kipu ohjaa äitiä liikkumaan ja vaihtamaan asentoja. Tärkeää on, että synnyttävä nainen kykenee luottamaan itseensä koko synnytyksen ajan. Päätämme käytettävän synnytyskivun hoitomenetelmän yksilöllisesti jokaisen synnyttäjän kohdalla. Joskus lapsen hyvinvointi tai synnytyksen vaihe voi vaikuttaa siihen. Tärkeintä on kuitenkin, että synnytys tapahtuu mahdollisimman turvallisesti eikä vastasyntyneen tai synnyttäjän vointia vaaranneta missään vaiheessa. Synnytyskipua ei voida aina täydellisesti poistaa, mutta sitä voidaan lievittää monin eri tavoin.

Avautumisvaiheessa tarkkailemme vauvan hyvinvointia rekisteröimällä hänen sydänääniään sydänäänikäyrän (KTG) ja ns. Stan® -laitteen avulla joko ulkoisesti äidin vatsanpeitteiden päältä tai sisäisesti lapsiveden menon jälkeen vauvan päähän (tai perätilavauvan takapuoleen) asetetun elektrodin avulla. Sydänäänet ja supistukset rekisteröityvät KTG-laitteeseen synnytyshuoneessa ja näkyvät monitoreissa synnytysosastolla. Lapsivedenmenon jälkeen tarkkailemme myös lapsiveden väriä.

Naistalo- Synnytyksen avautumisvaihe

Synnytyksen aikana kipua voidaan lievittää lääkkeillä, mutta myös ilman niitä.

Lääkkeetön kivunlievitys

Lääkkeettömillä kivunlievitysmenetelmillä tarkoitetaan niitä keinoja, toimintoja ja tapoja, joilla synnyttäjää pyritään auttamaan synnytyskivun lievittämisessä ilman lääkkeitä. Raskauden aikana onkin hyvä tutustua eri vaihtoehtoihin etukäteen.

Raskauden aikana on myös hyvä opetella kehon ja mielen rentouttamista. Rentoutunut synnyttäjä toimii yhteistyössä kehonsa kanssa, kohtu työskentelee tehokkaammin, kohdunsuu avautuu nopeammin ja kivunsieto kasvaa. Rentoutumisen apuna voit käyttää esimerkiksi kosketusta, hierontaa, vettä, lämpöä sekä liikkumista omien tuntemusten mukaan. Käytössämme on muun muassa suihku, amme, joogaliina, TENS-laite, Guasha-kampa, akupunktioneulat, lämpöpussit sekä aquarakkulat.

Synnytyksen aikana kannattaa myös etsiä asentoja, joissa on mahdollisimman hyvä olla. Riittävä juominen, rauhallinen ja himmeästi valaistu huone sekä taustamusiikki lisäävät synnyttäjän hyvinvointia ja viihtyvyyttä.

Naistalo – Synnytyskivun lääkkeetön hoito

Lääkkeellinen kivunlievitys

Lääkkeelliset kivunhoitomenetelmät voidaan jaotella koko kehoon vaikuttaviksi ja vain osaan kehoa vaikuttaviin. Koko kehoon vaikuttavat ilokaasu ja vahvat kipulääkkeet. Ne eivät poista kipua, mutta vaimentavat kiputuntemuksia.

Osaan kehoa vaikuttavia ovat erilaiset puudutukset, joita käytetään yleensä synnytyksen edistyessä. Näitä ovat selkäytimen tasolla vaikuttavat epiduraali- ja spinaalipuudutus tai näiden yhdistelmä spinaali-epiduraalipuudutus sekä tiettyjä hermoja puuduttavat paraservikaalipuudutus ja ponnistusvaiheen pudendaalipuudutus.

Sinun on mahdollista saada kaikkia lääkkeellisiä kivunlievityksiä, jos siihen ei ole lääketieteellistä estettä.

Naistalo – Synnytyskivun lääkkeellinen hoito

Ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on täysin auki (10 cm) ja vauvan pää on laskeutunut lantion pohjalle. Supistukset muuttavat ponnistusvaiheessa luonnettaan ja synnyttäjä tuntee ponnistamisen tarvetta supistuksen aikana. Varsinainen ponnistaminen aloitetaan, kun painontunne on yltynyt ja synnyttäjä tuntee voimakasta ponnistamisen tarvetta. Ensisynnyttäjällä ponnistusvaihe on yleensä pitempi, koska pehmytkudosvastus on suurempi kuin uudelleensynnyttäjällä. Useimmat tuntevat ponnistusvaiheen helpottavana, kun saa itse konkreettisesti työntää ja auttaa lasta syntymään.

Ponnistusvaiheessa kannattaa muistaa, vaikka olisi hyvinkin väsynyt, että ponnistusvaihe on synnytyksen loppusuora ja voit itse vaikuttaa sen edistymiseen. Supistusten välissä kannattaa rentoutua ja kerätä voimia seuraavaa supistusta ja ponnistusta varten. Kätilö ohjaa ja kannustaa synnyttäjää.

Naistalo – Synnytyksen vaiheet

Vesisynnytyksen suurimpia hyötyjä ovat veden rentouttava ja kipua lievittävä vaikutus. Vesisynnytys on niin sanotuille matalan riskin synnyttäjille hyvä synnytysmuoto siinä kuin mikä tahansa muukin tapa. Seuraamme sekä äidin että sikiön vointia ja sydänääniä vedessä koko ajan.

Jotta vesisynnytys on mahdollinen, raskauden kulun on oltava normaali ja mahdollisten aiempien synnytysten on täytynyt sujua ongelmitta. Esimerkiksi lääkehoitoinen raskausdiabeetikko tai kaksosia odottava ei voi synnyttää veteen.

Veteen synnyttäminen on mahdollista, jos synnytyksen kulku on ollut säännöllinen ja on odotettavissa, että ponnistusvaihe on normaali. Ponnistusvaiheen aikana tulee olla jatkuva sydänääniseuranta.

Ammeessa saa käyttää ilokaasua. Ammeeseen voi mennä 30 minuuttia pudendaalin ja PCB:n laiton jälkeen jos sydänäänikäyrä on normaali. Oksitosiini-infuusion kanssa voi mennä ammeeseen.

Kun vauva on syntynyt, kohdussa on vielä jäljellä niin sanotut jälkeiset (istukka, napanuora ja kalvot). Jälkeisvaihe kestää vauvan syntymästä jälkeisten syntymään. Samalla kun odottelemme jälkeisten syntymistä, otamme napanuorasta Ph-näytteen ja TSH-näytteen. Synnytyksen jälkeen voimme antaa kohtua supistavaa lääkettä, jotta istukka irtoaisi mahdollisimman hyvin. Kun istukka on syntynyt, kätilö tarkastaa välilihan ja ompelee mahdolliset synnytyksessä tulleet pienet repeämät.

Mikäli olet perusterve eikä vauvallasi ole todettu erityistä seurantaa vaativaa sairautta, voit suunnitella nopeaa kotiutumista synnytyksen jälkeen yhteistyössä neuvolasi ammattilaisen kanssa. Nopean kotiutumisen mahdollisuus varmistuu sujuvasti alateitse tapahtuneen synnytyksen jälkeen, kun sekä vauvan että äidin vointi on hyvä. Aikaisimmillaan kotiutuminen on mahdollista kuusi tuntia synnytyksen jälkeen ns. polikliinisesti. Lastenlääkäri tarkistaa vauvan ja kätilö äidin voinnin ennen kotiutusta. Tulette käymään sairaalaan vauvan ja äidin tarkistukselle 2-3 vuorokautta synnytyksen jälkeen, jolloin vauvasta otetaan myös verikoe (harvinaisten aineenvaihduntasairauksien seulonta), mikäli olette antaneet siihen suostumuksen.

Äidin kriteerit kotiutumiselle

• säännöllinen alatiesynnytys (perätila tai imukuppi ei ole este)
• lapsivedenmenosta alle 18 tuntia
• synnytyksen kolmas vaihe säännöllinen (vuotoa alle 1000 ml, jälkeiset ok)
• normaali verenpaine
• episiotomia tai pieni repeämä ok
• normaali jälkivuoto
• kohtu hyvin supistunut
• äidin psyykkinen tila hyvä
• joku aikuinen kotona paikalla seuraavat vuorokaudet
• GBS negatiivinen.

Vastasyntyneen kriteerit kotiutumiselle

• alatiesyntymä
• ei kaksoset
• raskausviikot yli 38+0
• normaali syntymäpaino (3.0–4.5 kg)
• syntymän hetken hyvä hapetustilanne (apgarpisteet vähintään 7/8 ja napa-arteria pH yli 7.15)
• ei alhaisen verensokerin riskitekijöitä, verensokeri tarkistetaan (verensokeri vähintään 3,0)
• ei infektioriskitekijöitä (varhainen lapsivedenmeno, äidillä tulehdus, äidin GBS-kantajuus, pahanhajuinen lapsivesi)
• normaali saturaatio, syke ja lämpö
• virtsaus, ulostus sujuu
• lapsi hyväkuntoinen, oireeton, ei keltaisuutta
• imetys onnistuu omatoimisesti
• perheen aiemmalla lapsella ei sairautta, joka voisi toistua
• sosiaaliset asiat kunnossa
• lääkärintarkastuksessa ei poikkeavaa, lääkärin lupa kotiutumisesta.

Synnytykseen voi joskus liittyä ennalta arvaamattomia tilannemuutoksia ja toimenpiteitä, vaikka pyrimmekin mahdollisimman luonnolliseen synnytykseen. Normaali synnytys voi muuttua epäsäännölliseksi, kun ilmenee jokin häiriö synnytyksen kulussa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi vauvan sydänäänimuutokset, äkillinen runsas verenvuoto synnytyksen yhteydessä tai suunnitellun alatiesynnytyksen muuttuminen imukuppiulosautoksi tai sektioksi (ns. keisarileikkaus). Tilanteen vaatiessa kutsumme aina paikalle synnytyslääkärin ja/tai lastenlääkärin. Näissäkin tilanteissa huolehdimme vauvan ja äidin hyvinvoinnista ja pidämme teidät parhaamme mukaan ajan tasalla.

Naistalo – Erityistilanteet synnytyksessä

Naistalo – Monisikiöraskaus

Naistalo – Synnytystapa kaksosraskaudessa

Sektio on toimenpide, jolla vauva synnytetään äidin vatsanpeitteiden ja kohdun seinämän läpi leikkaussalissa. Sektiosta käytetään myös nimeä keisarileikkaus. Sektio on melko yleinen toimenpide. Sektioiden osuus kaikista synnytyksistä on 2010-luvulla ollut noin 16 % (THL). Pääsääntöisesti leikkaus tehdään spinaalipuudutuksessa.

Sektioon päädytään monista eri syistä. Päätöksen sektiosta tekee sairaalan lääkäri. Synnytystapaa ei yleensä voi ratkaista kovin varhaisessa raskauden vaiheessa, koska raskauden tulevaa kulkua ei voi ennustaa. Tukihenkilö voi olla halutessaan mukana suunnitellussa sektiossa. Hänen tulee olla terve, sillä sairaana ei voi mennä mukaan sektioon.

Olivatpa syyt sektioon mitkä tahansa, sektio on yhtä oikea tapa synnyttää kuin alatiesynnytyskin. Se ei vaikuta äitiyteen kasvamiseen eikä estä hyvän äiti–lapsi-suhteen kehittymistä. Sektiossa laitamme vauvan äidin kanssa ihokontaktiin. Tässä vauva voi olla niin kauan, kunnes leikkaushaava on ommeltu ja siirryt synnytyssaliin seurantaan. Ihokontaktin aikana voit imettää vauvaa ja samalla tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa. Leikkaussalista koko perhe siirtyy seurantaan synnytyssaliin ja sieltä osastolle.

Ohje keisarileikkaukseen eli sektioon tulevalle (pdf)

Video: suunniteltu sektio (youtube)